Miten selittää kasteen syvyyttä nuorille vanhemmille, jotka
ovat vieraantuneet kristillisyydestä, eivätkä tiedä, miksi kastaa lapsensa? Iso
osa kaupunkien nuorista aikuisista on etäällä kirkosta, sen kielestä ja
perinteestä. Heidän sitoutumisensa on
pistemäistä ja elämyksiin pohjautuvaa. Kirkko on heille palveluorganisaatio,
jonka toimintaa verrataan muihin palveluntuottajiin. Kastamattomuuden
vaakakuppiin lisää painoa humaani vapauden (harha-)ajatus siitä, että lapsi voi
itse valita oman uskontonsa aikuiseksi tultuaan.
Tätä kysymystä pohdimme jo viisi vuotta sitten parinkymmenen
papin voimin tunnustuksen pastoraalikurssilla. Teimme draamaa tilanteesta,
jossa isovanhempien pyytämä pappiparka joutui esittelemään vastahakoisille
nuorille vanhemmille, mitä hyvää kaste heidän pienokaiselleen antaisi. Nyt
problematiikka on osa työni keskeistä sisältöä vuoden 2018 alusta alkaneen Kaste
ja kummius –hankkeen myötä.
Katugallupimme mukaan yksi merkittävä perustelu oman lapsen
kasteelle on liittyminen suvun perinteisiin ja sukupolvien ketjuun. Kaste ei kuitenkaan
tyhjenny kivaksi nimenantojuhlaksi, eikä pistemäiseksi rituaaliksi, jolla
liitytään sukuun ja seurakuntaan. Kaste on sakramentti, Jumalan pyhä salaisuus.
Kirkkomme opin mukaan siinä ei lahjoiteta vaatimattomasti juhlahetkeä tai
jäsenyyttä, vaan itse Jumalan armo ja pelastus.
Millainen kieli voi avata kasteen lahjaa? Jos ihminen ei ”puhu
kristillisen opin kieltä”, siis ymmärrä kasteen opillista perustelua ja pidä
sitä merkittävänä, niin onko peli pelattu?
Tunnustuksen pastoraalikurssilla tutustuimme myös Martin
Lönnebon ajatukseen uskonnon viidestä kielestä. Sen mukaan opin kieli on vain
yksi portti uskonnolliseen todellisuuteen. Muut ovat kultin kieli, toiminnan
kieli ja kokemuksen kieli. Näiden ytimet yhdessä muodostavat ykseyden kielen.
Kun opin kieli ei enää aukaise kasteen merkitystä kirkon
nuorille jäsenille, pitäisikö meidän opetella käyttämään toisenlaista kieltä, kokemuksen
kieltä? Kutsua ihmiset sisään Jumalan salaisuuksien maailmaan ovesta, jossa he
voivat tavoittaa kasteen syvyyden aisteillaan ja tunteillaan. Kumpi sinut vakuuttaa
paremmin: tieto siitä, että lapsi vapautuu kasteessa kuoleman ja synnin vallasta
vai kokemus, jossa pieni vastasyntynyt nyytti ympäröidään siunaavin käsin. Symbolit,
runous ja aistielämykset puhuvat kokemuksen kieltä. Syli, kädet, siunaus. Jumalan
kämmenellä. Veden salaisuus. Suoja kohdussa ja kasteen myötä myös elämässä. Kokemuksen
kielen korostaminen ei tarkoita muiden kielien väheksymistä tai tyhjäksi
tekemistä, vaan kyse on enneminkin sisääntulojärjestyksestä. Opin kielen ovea voi
halutessaan avata kokemuksen kielen jälkeen.
Katri Vappula, Kirkon kasvatus ja perheasiat
Kommentit
Lähetä kommentti