Perheeseen odotetaan kolmatta lasta. Äiti odottaa, isä odottaa, isommat sisarukset odottavat. ”Meille tulee vauva!” paljastaa isoveli seurakunnan iltapäiväkerhossa. ”Minusta tulee isosisko”, ilmoittaa pikkuneiti päiväkerhossa. ”Minä olen raskaana. Syksyllä pitäisi syntyä”, kertoo äiti perhekerhon kahvipöydässä. ”Onneksi olkoon”, liitytään kerhossa perheen iloon. Iltapäiväkerhossa, päiväkerhossa ja perhekerhossa aletaan odottaa uutta perheenjäsentä yhdessä perheen, seurakuntalaisten ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa. Papiston kesken ja kirkkoherranvirastossa suuresta uutisesta ei ole vielä kuultu mitään.
Varhaiskasvatuksen työntekijät kulkevat rinnalla perheiden elämän arjessa, sen iloissa ja suruissa. He tuntevat perheen lapset ehkä vuosienkin ajalta ja lasten kautta koko perheen. Odotus ja syntymä ovat läsnä perhetoiminnassa lähes joka päivä. Osana isompien sisarusten elämää ne näkyvät heidän leikeissään, taiteessaan ja puheissaan. Varhaiskasvatuksen ammattilainen tarttuu näihin hetkiin ja lasten arjen tapahtumat liittyvät luontevasti osaksi kerhotoimintaa. Kastetta ja sen merkitystä käsitellään lasten ja perheiden kanssa vuosittain moni eri tavoin. Muistellaan lapsen omaa kastetta, ihmetellään Jeesuksen vauvana saamaa siunausta ja tutkitaan kaste- ja lähetyskäskyä. Tehdään yhdessä lasten kanssa teologiaa. Kun perheessä sitten on pienen sisaruksen kastejuhla, on kerholaisella jo jokin hahmo siitä, mistä on kyse.
Lastenohjaaja on parhaimmillaan luonteva linkki näiden perheiden ja papin välillä. Perhekerhon kahvipöytään ovat varmasti tervetulleita muutkin seurakunnan työntekijät. Ihan vain ohikulkumatkalla, ilman sen suurempia velvoitteita. Hengailemalla silloin tällöin perhekerhojen liepeillä voi tulla myös vinkatuksi tapaamaan perhettä, jossa suurta juhlaa suunnitellaan. ”Moi! Onneksi olkoon! Kuulin tuossa, että olen tulossa teille kastepapiksi” tai päiväkerhossa: ”Hei, minä olen tulossa teille kylään, sitten kun teidän vauvalla on kastejuhla. Voisitkohan sinä auttaa minua siinä juhlassa?”
Hyvästä yhteistyöstä varhaiskasvatuksen ja papiston kesken voisi ajatella olevan pelkkää hyötyä. Työtovereiden kesken tarvitaan paitsi tiedon jakamista, mitä seurakunta kastetulle ja hänen perheelleen tarjoaa, myös aitoa tietoa toiminnan sisällöistä. Paperille painettu toimii muistin apuna, mutta vaikuttavampaa on varmasti kastepapin kertomana tieto siitä, että tuossa läheisellä seurakuntatalolla Tuuli ja Meri pitävät perhekerhoa tiistaiaamupäivisin ja Sarin vauvamuskari kokoontuu torstaisin. Että viikon päästä pappi on itsekin suunnitellut poikkeavansa kympin maissa perhekerhon kahvipöydässä. ”Haluaisitteko ehkä tulla vauvan kanssa katsomaan millaista siellä on?”
Ja kun siellä perhekerhon kahvipöydässä sitten joku rohkaistuu nyppäisemään vähän tutun näköiseksi tullutta pantakaulaa hihasta ja alkaa kysellä, että josko kastamaan voisit tulla, niin toivottavasti pastori ei siinä kohdassa vastaa, että: "Soitatko kuule tuonne meidän kirkkoherran virastoon? Meillä varataan kasteet keskitetysti sieltä."
Teksti & kuva: Satu Reinikainen
Kouluttaja
Kirkkopalvelut/ Seurakuntaopisto
Kirjoittajan kuva: Uzi Varon
Kommentit
Lähetä kommentti