Latu ja Polku -lehdessä kerrottiin Suomen söpöimmästä linnusta, pyrstötiaisesta. Jutussa kiinnitin huomioni pikkupoikasten ympärillä olevaan hoivajoukkoon. Pyrstötiainen ei ole koskaan yksin. Kauniin pallomaisesta pesästä lähtee kesäkuussa kymmenkunta poikasta. Niitä ruokkii emojen lisäksi usein kolmas ja neljäskin aikuinen. Auttajat ovat koiraan, siis poikasten isän veljiä, joiden oma pesintä lähistöllä on epäonnistunut. "Tämähän on kuin kuva kummiudesta" totean automatkalla iloissani miehelleni, kun vielä kerran hämmästelemme lintumaailman moninaisuutta.
Samalla ajatukseni kulkevat kummeihin, lapsen aikuisiin ystäviin, hoivajoukkoon. Muistan hetkiä töissä, jolloin puhelin on pirahtanut ja ystävällinen ääni puhelimen toisessa päässä kysellyt kummiasioista. Kuulen, kuinka nuori on kutsuttu kummiksi muutaman kuukauden päästä syntyvälle lapselle. Rippikoulu on kuitenkin syystä tai toisesta jäänyt käymättä, mutta kummiksi hän haluaa ehdottomasti. Luvassa on siis jälleen mielenkiintoinen aikuisrippikoulu. Keskustelua, kysymyksiä, pohdintoja, jotka avartavat myös rippikouluopettajan maailmaa. Kummiksi pääseminen on jokaisella ollut suuri motivaation lähde. Nämä rippikoulut eivät ole jääneet kesken. Aikataulut ovat myös hellyttävästi limittyneet tulevan lapsen lasketun ajan mukaan. Kerran rippikoulua käyvällä ja kastettavalla aikuisella ei ollut itsellä suvussa kuin yksi kummiehdokas. Jotta kaste onnistui, ryhtyi pappi kummiksi.
Olen saanut tavata lukemattoman määrän vakavasti kummiuteensa suhtautuvia hiljattain rippikoulun käyneitä, nuoria, nuoria aikuisia ja vanhempiakin kummeja. Kukaan ei ole ollut ylimielinen kastetilanteessa. Päinvastoin. Liikutuksen ja ilon tunnelmaa, erikokoisia vakaita siunaavia käsiä kastettavan pään päällä, esirukousta vakavissaan lukevia, lasten evankeliumin ilosanoman julistajia.
Kummin tehtäviä voi määritellä monin tavoin. Kummin ei ole lahja-automaatti. Kummin kallein aarre on aika ja rukous. Suomalaiset rukoilevat paljon, niin hiljattain tehdyssä tutkimuksessa todettiin. Toisen ihmisen ajatuksissa muistaminen on jo rukouksen kaltainen tila. Minä ajattelen sinua, minä toivon sinulle kaikkea hyvää, onnea ja siunausta, vaikka tätä viimeksi mainittua vähän varoen sanotaankin ääneen tasavallan presidentin hyvästä esimerkistä huolimatta.
Kummi on aikuinen ystävä, huolehtija, turva, suojelija, tien näyttäjä, opastaja. Kummi on kuin pyrstötiaisen lähipiiriin kuuluva muu aikuinen, joka auttaa kasvamaan ja varttumaan, kunnes omat siivet kantavat Jumalan avaran ja siunaavan taivaan alla.
Kaija Tiirola
kasvatuksen pappi
Haapajärvi
kuva: Vasile Tiplea / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti