Let’s make them great again!

Pääsin taannoin suuren veden taakse pohtimaan yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa vielä suuremman veden merkityksiä. Institute of Liturgical Studies järjesti 70. konferenssinsa Valparaisossa teemalla: Vedessä pesty – kuinka kaste muokkaa meitä.

Tahto kasteeseen liittyvien symbolien tekemisestä suuriksi jälleen eli vahvana. Symbolien tulee olla riittävän suuria ja esillä. Se, mikä on poissa aistien ulottuvilta, on poissa myös mielestä. Symbolin tuominen koettavaksi tuo symbolin välittämän todellisuuden iholle ja jopa sen alle.

Tämän päivän ihminen elää ympäristössä, jossa kuvilla ja symboleilla on suuri rooli. Symbolit ovat läsnä kaikkialla – työssä, koulussa ja vapaa-ajalla. Kuvat tukevat sanallista viestintää tai jopa korvaavat sen. Kirkolle tämä ei ole sinänsä mitään uutta. Kirkolla on sekä sana että rikas ja elävä kuvasto. Symbolit välittävät sitä, mitä sanoilla ei tavoiteta.

Mutta millainen kuva pieni ja mahdollisesti jopa vedetön kastemalja on Kaislamerestä, johon faraon sotavoimat tuhoutuivat tai Jordanista, jossa Jeesus kastettiin? Miten syrjässä ja pois tieltä oleva kastemalja välittää mielikuvaa armosta, jonka varaan kristitty päivittäin jättäytyy ja joka jatkuvasti yllättää ihmisen? Kuinka selkeästi olohuoneen nurkassa vietetty perhejuhla kertoo siitä, että kaste tekee ihmisistä kaikkialla maailmassa siskoja ja veljiä?

Konferenssissa kerrottiin kastemaljoista, jotka on täytetty vedellä ja siirretty paikoille, joissa messuun kokoontunut väki kohtaa ne – vaikkapa ovella tai matkalla ehtoolliselle. Suuria kastemaljoja on rakennettu pienten tilalle. Joissain kastemaljoissa vesi virtaa jatkuvasti ja tulvii reunojen yli. Upotuskaste onnistuu muutamissa luterilaisissa kirkoissa siinä missä vedellä valelukin.

Pääsiäisyön messun merkitys on kasvanut monissa seurakunnissa. Se on täynnä kastesymboliikkaa – ja yhä useammin myös varsinaisia kasteita. Pienen päänkuivausliinan käyttämisen sijaan perheelle saatetaan antaa pyyhe, johon koko vauvan saa käärittyä ja jota pienen lapsen perheessä tarvitaan arjessakin. Muuan pappi kutsuu kasteen jälkeen lapset upottamaan kätensä kasteveteen ja pirskottamaan vettä kaikkien läsnäolijoiden päälle.

Niin, vettä kaikkien päälle. Konferenssissa useat puhujat muistuttivat siitä, että jokainen kaste muuttaa koko kirkkoa. Ihmistä ei kasteta vain häntä itseään varten vaan koko maailmaa varten. Kaste on ratkaiseva tekijä kristityn ja koko kirkon identiteetille. Asia on valtava, miksi siis symbolit eivät olisi.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että minut on kastettu kotini olohuoneessa suhteellisen pienellä vesimäärällä lähipiirin ollessa läsnä. Kasteen merkitys on silti auennut ja aukeaa yhä. Kaste on suurempi kuin symbolit – mutta sen ei pidä johtaa symboleiden merkityksen vähättelemiseen.

Me voimme tehdä symboleista näkyviä. Jumala puolestaan voi symbolien avulla muokata meitä yllättäviinkin suuntiin.

Timo-Matti Haapiainen

projektisihteeri, kirkon strategia- ja tulevaisuusselontekohankkeet