Olin viime viikolla rippikoululeirillä ja pyysin meidän someisosen Hennan keräämään rippikoululaisen näkökulmia siitä, mitä ajatuksia heissä herättää sana kummi. Rippikoululaisten näkökulmat voisi jakaa muutamaan teemaan, joita hieman tässä erittelen.
The aikuinen
"Sylikummi o henkilö johon voi turvautua jos porukat kuolee. Sylikummi on mulle tosi läheinen. Joka kerta jos tarviin mun kummia ni järjestää aikaa näkemiselle". Osalle riparilaisista kummi on se The aikuinen, johon voi turvautua tilanteessa kun tilanteessa. Henkilö, jonka kanssa puhutaan ne asiat, mitä omien vanhempien kanssa ei haluta puhua. Joidenkin kohdalla kummi on läsnä arkielämässä todella tiiviisti. Vahva tunneside ja läsnäolo korostuvat. "Ne kummit on valvonu mua ku oon ollu pikkulapsi".
Oma aikuinen vähän etäämmällä
"Tulee mieleen kummitäti ja -setä, ovat muistaneet esim. synttäreinä lahja- ja onnentoivotuksina. Käyvät juhlissa yleisimmin kuin kaukaisemmat sukulaiset". Kummi koetaan omaksi merkitykselliseksi aikuiseksi, vaikka hän on etäämmällä. Tietoisuus siitä, että on olemassa oma erityinen aikuinen, koetaan hyvänä. Tässä ryhmässä korostuvat juhlat ja lahjat. "Tulee mieleen henkilö, jota ei tapaa usein mutta antaa lahjoja ja toinen kummi, joka on kiva" ja se yleinen tapa, ainakin vielä täällä pohjoisessa "Kummi ostaa mun rippiristin".
Nimi paperissa
Surullisin tilanne on heillä, joille kummi on vain nimi paperissa. Kummia ei kiinnosta, hänellä ei ole aikaa tai suhteet vanhempiin on poikki ja samalla unohtuu myös kummilapsi. "En mää oo nähny mun kummia koskaan" -kommentti riipii ainakin minun sisintä. Tässä kohdin jään miettimään, onko löydettävissä jotakin keinoja, jolla tehtävänsä unohtanut kummi voitaisiin herätellä toimimaan?
Halu kummiksi
"Haluan olla itse tulevaisuudessa kummi". Erilaisista kokemuksista huolimatta edelleen osa nuorista tulee rippikouluun ajatuksella, että sen jälkeen voi päästä kummiksi. Kummiksi haluavalla nuorella on yksi selkeä tavoite. Hän haluaa olla hyvä kummi. Miten tuo hieno tavoite aiotaan elää todeksi, on vielä usealle vähän epäselvää. "Haluun tehä oman kummilapsen kanssa jotain kivaa" - ajatus jättää mielestäni hyvin tilaa huomioida jokainen kummilapsi hänelle ja kummille sopivalla tavalla. Rippikoululaisten ajatuksia kuullessani, jäin miettimään miten seurakunnissa voisimme tukea heitä, joista tulee ensimäistä kertaa kummeja?
Nuorten kommenteista tulee mielestäni hyvin esille se, että toimivat kummit ovat kummilastensa aikuisia ystäviä. Lähes olemattomiin jää kummin tehtävistä vanhempien tukeminen kummilapsen kristillisessä kasvatuksessa. Tätä kummin tehtävää ei sanoittanut suoraan yksikään rippikoululainen. Toki kukaan heistä tai meistä ei tiedä, kuinka moni kummi ja kuinka usein, rukoilee kummilapsensa puolesta.
Mono Kuoppala
nuorisotyönohjaaja
Oulun tuomiokirkkoseurakunta
kuva: Tim Mossholder / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti